"Are You With Me"

I wanna dance by water 'neath the Mexican sky

Drink some Margaritas by a string of blue lights

Listen to the Mariachi play at midnight 

Are you with me, are you with me?

Transsimusiikkia...

Näin sunnuntain iloksi. Älä kysy miksi :D

Kesäinen Helsinki

Helsingissä on tullut pyörittyä. Suomen paras kesäkaupunki. Rannikko ja saaristo on aivan mahtavat, ihmiset mielenkiintosia ja tyylikkäitä. Matkakortilla pääsee Suomenlinnaan, Töölönlahti on täynnä terasseja ja musiikkia, ja Espalla ja kirkkopuistossa oli viikonloppuna upeita ravintolapäivän ruokakojuja. 

Ja viikonlopun Flow-festarit oli huikeet. Pet Shop Boys ja Roísin Murphy vei voiton lauantain osalta. 

Sen olen huomannut, että kaupungilla lähes joka päivä joku tulee pummimaan joko sytkäriä, rahaa ja tupakkaa. Mistähän johtuu. Mutta musta se on hauskaa, ja annan aina. :) Koska ihmiset on (yleensä) kiitollisia siitä. Ykskin päivä seisoin treenirepun kanssa metrosteissin edessä (se ainoa kerta kun salilla kävin kesällä... :-o ) ja pikkuinen varmaan 70-vuotias nainen tuli kysymään onko mulla tupakkaa. Mulla! Treenirepun kanssa näytinkö siltä? Mutta mulla oli, laukun pohjalla puoli askia vähän hajonneita röökejä ja ladoin ne sen käsiin niin että maahan putos osa, koska halusin niistä eroon, ja kerronko kuinka paljon se hymyili mulle. Kun ite ehkä ei taas ollu ihan skarppi tai ylionnellinen fiilis harmi kyllä. Sellainen pieni ihan pulsun näköinen herttainen rouva.

Don't stay the same, but remember who you are. 

Hollanti #111

Terveisiä taas pyöräilyn luvatusta maasta - ja Iidan pakopaikaksi muodostuneesta kaupungista - Hollannin Haagista.

Matkustelua rakastavalla ihmisellä on tainnut olla aivan liian pitkä tauko kaikesta kivasta, kun en muista edes mitä kiva tarkoittaa. Mut huolestuttavaahan se on sillon, kun on menny niin pitkään, että miettii onks toi kanava nyt edes kiva?! Where is my mind? :D

Ankkaa ei pelottanut, vaikka menin kännykän kanssa aivan sen viereen kyykkyyn! Tai no, se katselikin puhelintani sen näköisenä, että olisi halunnut mieluiten syödä sen ;)

Cosmopolitan ja rommitoti. Käytiin huipulla 42. kerroksisessa penthousessa drinkillä. Hulvattomia ovat hollantilaiset, koska sisäänpääsy torniin maksaa 6 euroa, ja siihen kuuluu yksi juoma (kahvi, coctail tms.) ja coctailini hinta oli toki jotain 12 euroa - no kelpaa kyllä, drinkki puoleen hintaan ja vielä tornissa. Aina kun olen ollut pitempään käymässä täällä, olen käynyt tuolla.

Mutta oikeasti. Tämä oli vielä elokuussa täällä käydessäni mun lempikaupunki maailmassa. Se oli luultavasti sitä myös kun kävin helmikuussa yhden viikonlopun. Nyt se ei ole - kauneus on todellakin katsojan silmässä, ja en tiedä onko se vain sitä, että olen kyynistynyt Suomen talvessa vai sitä, että nyt mun täällä käydessäni puuttuu puolet rakkaista ihmisistä jotka teki tästä ihan kodin. Joiden kanssa elettiin sitä aitoa oikeaa paikallisen opiskelijan elämää, naurettiin ja huomattiin ne pienet kivat yksityiskohdat. Tiedättekö tunteen? Myös se sanonta, että koti on siellä missä sydän, on auennut mulle aivan konkreettisesti viimeisen vuoden aikana...

Ajattelin oikeasti, että muutan tänne kun opinnot on valmiit. Haagissa on kaikki mahdolliset YK:n toimielimet ja kiinnostavia töitä. Mutta... unelmakaupunki tuntuu ihan tyhjältä. En nää täällä sitä, mitä ennen. Kävin Amsterdamissakin moikkaamassa hollantilaista kaveria, mutta miksei se tunnu enää siltä miltä ennen. Oon liian monta kertaa paennut tänne, ja hyvät muistot tuntuu mahdottomilta.

Yhä saa halpaa hyvää sushia ja viiniä supermarketista. Yhä on Chinatown. Yhä on hollantilainen vanha arkkitehtuuri. On palmuja rantabulevardilla, terasseja. Kirkkoja. Punaiset ratikat. Kanavia joka puolella. Pleineja eli aukioita täynnä ravintoloita ja ruokaa. Sopivasti hulluja hollantilaisia joka puolella. Vika onkin minussa. :(

Ikinä ei kuitenkaan pidä sulkea sydäntään. Täydesti eletty elämä on parempi kuin turhan harkitusti eletty, vaikka silloin tulisi takaiskujakin. <3 Elämä kantaa, kun uskoo siihen ja elää hetkessä.

Terveisiä siis sushin ääreltä, anyway!

P.S.: Tarvii lisätä, että nämä kaksi biisiä saavat mut aina transsiin! Koska niiden sanat on vain niin huikeat, elämän totuuksia, tai ehkä olen jotenkin vähän seonnut. Kokeile tanssia yksin kotona ja päästä flow-tilaan, jos huvittaa ;D (minkä vain musiikin avulla sinänsä)

Haikeilua, haaveilua...

Olin ilmeisesti hieman haikeissa tunnelmissa joku aika sitten, kun olin ladannut tällaisia musiikkivideoita postaukseen. Vähän sellanen "mitä sitä elämällä tekis"-fiilis, mitä en kyllä muista tunteneeni koskaan ennen. Asiat ei aina oo ihan sitä mitä toivois, ja tää elämä tässä paikassa ei mulle oo enää ihan sitä, mitä toivoisin. Mutta mitä sitten tekis, kun ei yhtään huvita entinen? Yleensä vaan pakolla läpi, parempaa kohti ja matkalla nauttii niin paljon kuin voi, mutta entä jos ei huvita enää se asioiden läpi kahlaaminen draivin voimalla - ku se on tuntunut vaan siltä siitä lähtien, kun yli vuosi sitten palasin ulkomailta. Kummallinen elämä! Oon kuitenkin siinä mielessä idealisti, että en todellakaan ajattele, että asioiden tarvis olla niin. Omista valinnoista kaikki kiinni.

St. Petersburg

Olin pari viikkoa sitten viisumivapaalla Pietarin risteilyllä neljä päivää matkanjärjestäjänä vajaalle 50 vaihto-oppilaalle! Pietari lumosi kyllä ja venäläisessä kulttuurissa oli jotain sellaista kiehtovaa, mihin olisi mielenkiintoista tutustua lisää - ehkä siis ei jää viimeiseksi reissuksi Pietariin. Yllätyin, kuinka laaja kaupunki se tuntui olevan - puistoista, 5 kilometriä pitkästä pääkadusta Nevsky Prospectista sekä arkkitehtuurista tuli ihan Pariisi vähän mieleen.

Viisumivapaat risteilyt on sen verran lyhyitä, ettei hirveästi ehtinyt kierrellä kaupungilla eikä edes maistella venäläisiä ruokia. Järjestetyllä matkalla ohjelmaa oli aika tiukasti aikataulun mukaan, melkein kaikki päänähtävyydet tuli varmasti käytyä läpi, mutta kaupungin elämään ei oikein päässyt kiinni. Edes vodkaa en ehtinyt maistamaan, vaikka johonkin pikkubaariin venäläinen matkaopas Dima meidät veikin. :D

Ensimmäisenä päivänä oli upeat auringonpaisteet (kylmä tosin), kahtena seuraavana päivänä sen sijaan saatiin kokea ensilumi! Se oli mullekin jännä kokemus sinänsä, kun en ole lunta nähnyt 1,5 vuoteen ulkomailla oleskelun takia, ellei lasketa lukuun sitä on viime juhannuksena Tampereella satoi pari kertaa lunta...

Valtava Hermitagen museo muistutti hiukan Pariisin Louvrea, tosin ei ollut yhtä iso sentään. Upea rakennus. Mun vastuullani oli lähinnä vaihtareista, matkalipuista ym. huolehtiminen Suomen puolella ja laivalla, Pietarissa sitten lähinnä pikkuisen autoin matkaopastamme jossain asioissa mutta aikalailla lomasta meni :) Yövyimme Dostoevsky-hotellissa, joka oli neljän tähden hotelli ja voin sitä todella suositella! Erittäin siisti, hyvällä sijainnilla, erinomainen aamupala ja hiljainen. En usko että oli myöskään kovin kallis, kun matkan hinta vaihto-oppilaille oli niin edullinen. Itse en matkasta maksanut.

Matkaoppaamme oli todella mukava lisäksi ja tulimme hyvin juttuun. Tuli silti todistettua että sanonnat venäläisten epäkohteliaisuudesta pitävät myös paikkansa, sillä jonoissa saatettiin kiilata kylmästi ohi eikä tullut hirmu auttavaista kuvaa muutenkaan palvelusta ja kaduilla kulkevista ihmisistä. Ravintoloissa oli aika mahdotonta lisäksi jakaa laskua erikseen. Kymmenen hengen pöydässä se tuotti vähän vaikeuksia. :D

Hermitagen museorakennuksessa järjestettiin myös Pähkinänsärkijä-balettiesitys, jonka hinta oli 50 euroa ja joka oli näkemisen arvoinen jo pelkän salin vuoksi. Pienet lapsetkin olivat pukeutuneet juhlallisesti kuten kuvassa näkyy.

Vierailimme myös kolmessa aika mielenkiintoisessa katedraalissa. Nikolaksen katedraalissa, "Cathedral on the Spilled Blood"-kirkossa ja Catherinen katedraalissa.

Alla olevat kuvat ovat Katariinan palatsista.

Suomen säät ovat tällä hetkellä niin harmaat, että totesin taas että ei kiitos, en aio tänne jäädä. :D Muistui mieleen kuinka viime talvena Portugalissa hämmästyneenä totesin, että mieliala on muuten korkealla ja olo virkeä vaikka on joulukuu, koska oli valoisaa! En koskaan ole tietääkseni kärsinyt silti mistään kaamosmasennuksen tyylisestä. Kelitkin nyt vaan vaikuttaa tahtomattakin mieleen ja energiatasoihin. Nyt totean hämmästyneenä, että Suomessa tosiaan on näin harmaata ja kylmää jo lokakuussa, ja pelkään mitä tästä tulee kun nytkin päivän valoa on enää vain se 8h päivässä.

Matkamielisyyttä en ole kuitenkaan laittamassa tauolle siksikään aikaa, sillä juuri maanantaina usean tunnin vuosikokouksen jälkeen mut valittiin vaihto-oppilasjärjestö ESN FINTin hallitukseen tapahtumavastaavaksi. Sain juuri mitä toivoinkin :) Tämä siis on Euroopan ERASMUS-vaihto-oppilaiden vapaa-ajan ja kulttuuriin tutustumisen oppilasjärjestö, ja minä olen nyt vastuussa tapahtumista kuten tällaisten reissujen, jääkiekkomatsien ym. järjestämisestä. Siinä onkin nyt opettelemista.

Syntymäpäivä

Oli muutes kivaa viettää porukalla kaverini luona ihan tällainen perinteinen rento synttäri-ilta, johon kuului itseleivottua suklaatäytekakkua omenahillolla ja suolaisiksi alkupaloiksi ihanaa bouillabaissea ja leipää, sekä paljon onnea -laulu. Kaverini piti meille tällaisen illanvieton ja kaikki herkut oli itse tehtyjä :) Muutaman kynttilänkin laitoin kakkuun ja koitin keksiä pikaisesti jotain mitä toivon kun puhalsin ne!